Mikä Metsäjätti?

Metsäjätti on lammilaisen metsäammattilaisen, Hannu Toivosen, ehdottama nimi yritykselleni. Hän ehdotti sitä sen jälkeen, kun olin perustanut yritykseni Metsäpalvelu Taikatyön. Hänen mielestään olen tarpeeksi kokenut ja kookaskin, että Metsäjätti olisi sopinut paremmin yrityksen nimeksi. Päätin ottaa nimen käyttöön, kun totesin domainin olevan vapaa. Domainin vapaana oloa ihmettelin kovasti, kun metsäaiheinen menestyselokuvakin oli juuri tehty samalla nimellä.

Olen ollut metsä- ja bioenergiasektorin yrittäjänä kohta kuusi vuotta – pitkän ja monivaiheisen sotilas- ja metsäuran jälkeen. Kokemusta ja näkemystä on karttunut paljon. Metsäjätti on tuleviin yritystoimintani laajentamisiin liittyvä apunimi, jota käytän tällä hetkellä henkilökohtaisena sähköpostidomainina ja henkilökohtaisen nettisivun alustana.

Kunta-asumisen moniottelija

Olen asunut nyt Urjalassa reilut kymmenen vuotta. Olen asunut lähes kahdessakymmenessä kunnassa vähintään puoli vuotta. Ulkomaillakin olen viettänyt ajasta seitsemisen vuotta, josta leijonan osa lapsuusvuosina Ruotsissa. Debarissa olin rauhanturvaajana ja antoivat siellä vartioasemapäällikölle lempinimen ”Dedarin Leijona”. Nimi johtui siitä, että johtamani asemat sijaitsivat leijonan päätä muistuttavan vuoren huipun tyvellä, 1600 metrin korkeudessa. Kovapäisyyteni istui vissiin nimeen myös. Dobojssa toimin Nato-operaatiossa (”Task Force Eagle”) operaatioupseerina. Kannonkoskella olen käynyt syntymässä, mutta varhaislapsuuteni olen viettänyt siis Ruotsissa, jossa isäni toimi Tukholman kaupungin metsurina. Äitini työskenteli siivoajana Domuksella.

Nuoruusvuodet

Synnyin siis Kannonkoskella 1965, Vuoskosken kylällä. Vuoskoski on lähellä Piispalan kurssi- ja leirikeskusta. Isäni ja viiden sisaruksensa kotitila sijaitsi siellä. Kakdeksan lapsen perheestä kotoisin oleva äitini oli puolestaan Saarijärven Kalmarista. Neljä vuotta nuorempi siskoni syntyi Ruotsissa. Vanhempani muuttivat Ruotsiin töiden perässä. Palasimme kuuden vuoden jälkeen asumaan Saarijärvelle, jossa aloitin koulun. Saarijärveltä siirryimme Säynätsaloon, jossa vanhempani työskentelivät vaneritehtaalla.

Säynätsalossa kävin luokat 2-3, jonka jälkeen muutimme Multialle. Pidän Multiaa rakkaana kasvukuntanani. Isäni toimi Multian seurakunnan metsurina ja erityisammattimiehenä. Äitini työskenteli vuosia metsänhoitoyhdistyksen toimistonhoitajana. Multialla asuin 18 ikävuoteen asti ja kävin siellä koululuokat 4-9. Lukion kävin Keuruulla, joka oli 19 kilometrin päässä. Sinne mentiin bussilla tai nuorena urheilijana pyöräillen. Minua kasvatti Multialla oloaikana erityisesti luonto ja liikunta. Minulla oli erittäin hyvä valmentaja, liikuntaneuvos Jouko Laine. Hän veti minut mukaan urheiluun ja menestystäkin tuli, useita kymmeniä PM-mitaleita ja joitakin SM-mitaleita. Mitaleja tuli kaikista yleisurheilulajeista ja myös moniotteluista, heittolajit olivat kuitenkin vahvuuteni. Myös maaottelussa käväisin. Tavoitteet olivat Soulissa, vuoden -88 Olympialaisissa. Vakava jalkavamma muutti tavoitteet ja suunnitelmat. Loukkasin saman jalan työtapaturmassa uudestaan 2017.

Opinpolku ja työuraa

Keuruun Lukion käytyäni menin armeijaan Keuruun pioneerirykmenttiin. Sieltä lähetettiin Reserviupseerikoulun Pioneerikomppaniaan, jonne minut sitten valittiin myös santsarikokelaaksi. Jäin hetkeksi RUK:n Pioneerikomppaniaan opetusupseeriksi. Olin VA-luutnanttina vuoden. Kävin kadettikoulun testeissä ja ne läpäisinkin. Samaan aikaan pääsin, metsäsektorin ainoan urheilustipendin avittamana, metsäinsinöörikouluun. Kävin alle myös metsurikurssin ja työskentelin kuukausien pätkiä metsurina. Valitsin siis isäni ammattiuran, metsäalan. Vaihtoehtoina oli itselläni ollut ura armeijassa, liikunnassa tai metsässä.

Tuomarniemen metsäoppilaitoksesta valmistuin, juuri pahimman talouskriisin aikaan, metsätalousinsinööriksi vuonna -91. Vain kaksi kurssiltani työllistyi ja minäkin alkuun 4H-neuvojaksi Kannonkoskelle, jossa esimiehenäni toimi kansanedustaja ja maanviljelijä Johannes Leppänen. Toimipisteen rakensin Piispalan kurssi- ja leirikeskukseen.

Pian sain paikan Jyväskylän metsänhoitoyhdistyksestä neuvojana. Vuonna 2000 minut valittiin rakentamaan silloin Suomen suurinta metsänhoitoyhdistystä, Päijänteen metsänhoitoyhdistystä. Yhdistin kuusi yhdistystä yhteen, joihin kuului myös yhtenä Jyväskylän metsänhoitoyhdistys. Ennen toiminnanjohtajaksi valintaa kävin YK- ja nato-operaatioissa Bosniassa ja Makedoniassa. Se oli kolmen baretin reissu: sininen, musta ja vihreä. Sain valtavan hyvän kokemuksen asemapäällikkönä ja operaatioupseerina.

Vuonna 2004 siirryin rakentamaan uutta fuusioyhdistystä, Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistystä. Niputin jälleen kuusi yhdistystä yhteen ja syntyi nykyinen Kanta-Hämeen metsänhoitoyhdistys. Olin tässä vaiheessa jo kokenut yhdistäjä ja rakentaja – fuusiokone.

Vuonna 2010 siirryin Vattenfallin palvelukseen. Vattenfall osti Hämeenlinnassa sijaitsevan Imatran voiman laitoksineen ja samalla minut kehittämään energian ja varsinkin energiapuun hankintaa yritykselle. Yhtenä syynä tähän oli, että olin juuri vetänyt läpi kolmen miljoonan euron metsäenergian hankinnan ja logistiikan kehittämishankkeen. Olin luonut toimivan mallin, metsäenergiakulttuurin siemenen ja toimintaympäristön Kanta-Hämeeseen. Lähdin yrittäjäksi syksyllä 2015 ja tuolloin Vattenfall oli muuttunut Eleniaksi. Yritykseni, Metsäpalvelu Taikatyön, toiminta perustui monipuoliseen energiapuun hankinnan ja logistiikan hallintaan. Samalla uralla ollaan edelleen.

Harrastukset ja vapaa-aika

Harrastukseni on liittyneet aina liikuntaan, metsään, urheilukalastukseen, valokuvaukseen ja puolustusvoimiin, tai näiden erilaisiin yhdistelmiin. Oman aktiivisen nuoruuden liikuntavaiheen jälkeen kiinnostuin valmennusurasta ja olin mm. nykyisen Suomen ykkösseuran Jyväskylän Kenttäurheilijoiden valmennuspäällikkö ja heittojen aluevalmentaja Keski-Suomessa. Kasvattiseurani oli Multian Jyske. Jättäessäni JKU:n, hoidettiin asia niin, että vapaaehtoisesta valmennuspäälliköstä tuli vakituiseen palkattu valmennuspäällikkö. Tuolloin näpeissä oli noin 600 urheilija ja 50-60 valmentajaa/ohjaajaa.

Loukkannuin työtapaturmassa vakavasti syksyllä 2017 ja olin pakotettu luopumaan luottamustehtävistä harrastuksista ja myös nuorten valmentamisesta, jota tein viimeksi Urjalan Urheilijoissa. Vakava loukkaantuminen oli viedä jalan ja jopa hengen. Samaan aikaan paineita kasvatti yritykseni, joka oli kasvu- ja kehitysvaiheesa.

Olen saanut paljon luottamusta. Olen hakeutunut ja minua on pyydetty moniin paikallisiin ja valtakunnallisiin luottamustehtäviin, joista parhaan silmäyksen saa, kun tutustuu ansioluettelooni.